perjantai 23. maaliskuuta 2012

TeleFinland huiijaa aina -TeleFinland cheats whenever it is possible!

Kuluttajariitalautakunta
Asia 615/32/2012

VASTINE TELEFINLANDIA ja SCF HUOLTOA KOSKEVAAN VALITUKSEENI KULUTTAJARIITALAUTAKUNTAAN

1) TeleFinland ja SCF Huolto molemmat ovat liittäneet vastineeseensa kuvan, jonka TeleFinland väittää olevan otettu huollon yhteydessä minun puhelimeni kosteusvauriosta. Olen toiminut vuodesta 1994 lähtien lautamiehenä Helsingin Käräjäoikeudessa, joten tiedän ettei kuvalla jossa ei ole mitään tarkkoja tunnistetietoa ole mitään juridista todistusarvoa. Kuva voisi olla Käräjäoikeuden sisäistä slangia käyttäen peräisin yhtä hyvin vaikka "Bodomjärven murhaajan puhelimesta".
Jos kuva todellakin olisi peräisin puhelimestani, olisi SCF Huollon tullut liittää siihen diaari- yms. numero jotta sillä olisi juridisesti mitään todistusarvoa. Näin ollen voin yhtä hyvin väittää TeleFInlandin ja SCF Huollon pyrkivän valheellisesti osoittamaan täysin tunnistetiedottoman kuvan osoittavan muka minun puhelimessani olevaa kosteusvauriota. Ainakin itse olisin kyseisessä tapauksessa liittänyt kuvaan tarkat tunnistetiedot päivämäärineen.
Näin ollen kuva johon vedotaan on todistusarvoltaan juridisesti mitätön ja voidaan tulkita myös vastineen antajien pyrkimykseksi harhauttaa Kuluttajariitalautakuntaa allekirjoittaneen ohella.

2) TeleFinlandin vastine on juridisesti ristiriitainen ja jopa suorastaan käsittämätön:
" Huolto ei ottanut kantaa, eikä sen ole tarkoituskaan ottaa kantaa siihen mahdollisuuteen, että puhelin alkaa toimia ilman korjaustoimenpiteitä. Joskus kosteus aiheuttaa piirilevyllä oikosulkuja, jotka laitteen kuivuttua poistuvat ja laite alkaa jälleen toimia. Kosteusvaurio kuitenkin hapettaa laitetta pikku hiljaa, ja laite saattaa uudelleen lakata toimimasta jonkin ajan kuluttua. TeleFinland katsoo, ettei huoltoraportti ollut korvausvelvollisuuteen perustavalla tavalla virheellinen tai puutteellinen."

Eli huollon ei tarvitse kyseisen vastineen mukaan muuta kuin todeta puhelin perusteellisesti rikkoutuneeksi, mutta sen ei ole velvollisuus tiedottaa että kyseinen kosteusvaurioon hajonnut laite saattaakin "yllättäen" alkaa toimia uudelleen itsestään.

Lisäksi molemmat vastineen antajat väittävät että puhelin saattaa hetkenä minä hyvänsä lakata uudelleen toimimasta saman yli puoli vuotta siten todetun vian vuoksi. Mitään täsmällistä perustelua tai aikataulua milloin puhelin rikkoutuu eivä tkuitenkaan kumpikaan taho anna. Tämän vuoksi joudun siis varmuuden vuoksi käyttämään turhaan ostamaani Samsung g puhelinta, vaikka Nokia N8 on jo toiminut reilut 2 kuukautta moitteettomasti. Se on tosin voinut toimia jo moitteettomasti paljon pitempäänkin, mutta koska uskoin huollon arviota, en tullut sen toimivuutta kokeilleeksi. Tämä uskoni TeleFinlandin käyttämän SCF Huollon asiantuntemukseen maksoi minulle 300 euroa uuden puhelimen muodossa (kuitti liitteenä lähettämässäni kantelussa)
Jos olisin alunperin uskonut SCF Huollon arviota, niin silloin olisin heittänyt lopullisesti tuolloin SCF Huollolta saamani arvion perusteella toimimattomaksi tuomitun puhelimen roskikseen. Käytin sitä kuitenkin laturiin liitettynä iltaisin musiikkipalvelu Spotifyn kuunteluun, jolloin jossakin vaiheessa puhelimen käyttöhäiriö "yllättäen korjatui itsestään".
Jouduin ottamaan jo elokuussa 2011 vaimoni vanhan iPhone3:sen käyttöön ja ostin joulukuussa 2011 Samsung Galaxy puhelimen vain pari viikkoa ennen kuin sattumalta huomasin Nokia N8:n toimivan moitteettomasti.
Lisäksi TeleFinland väittää edelleen puhelimeni saaneen käytössäni kosteusvaurion. Tämän kiistin heti huollon arvion saatuani TeleFinlandille lähettämässäni asiakaspalautteessa. Laite oli alusta asti ns. "maanantaikappale" johon täytyi vähän väliä ladata ohjelmat jotta se olisi edes joten kuten toiminut. Jos TeleFInland arkistoi Asiakaspalautteensa, se löytyy sieltä elokuulta 2011.
Molemmat tahot myös esittävät naama pokkana, että puhelimeni saattaa lakata toimimasta hetkenä minä hyvänsä! Se kuitenkin toimii edelleen täysin moitteetta. Näin ollen on erityisen tuomittavaa ja paheksuttavaa että TeleFinland ja SCF huolto edelleenkin itsepintaisesti väittävät että niiden mukaan "yllättäen itsestään korjautunut" puhelimeni hajoaa hetkenä minä hyvänsä.
Näin ollen joudun näiden epämääräisten viittausten perusteella varmuuden vuoksi käyttämään Samsung Galaxy puhelintani työasioissa yms. virallisissa jutuissa. Kuitenkin Nokia N8 toimii ihan moitteettomasti. Tämä epämääräinen vihjailu puhelimeni tulevasta hajoamisesta on niin sekopäistä, että jo se riittää tuomitsevaan päätökseen sekä velvoittaa TeleFinlandin ja SCF Huollon korvaamaan minulle 300 euroa (+200 euroa tämän tapauksen selvittelyyn kuluneesta ajasta) turhaan hankkimastani puhelimesta kyseisten tahojen edelleen jatkuvien puhelimen pikaista rikkoutumista esittävien väitteiden vuoksi.

3) SCF Huollon vastineessa huomio kiintyy seuraaviin vääriin tietoihin ja näin ollen moitittaviin lausumiin:
"... puhelimessa on todettu selvä käytöstä johtuva puhelimen vikaantuminen."
Tämä asia on jo alunperin kiistetty. Enää SCF Huolto ei puhu puhelimen rikkoontumisesta vaan epämääräisestä "vikaantumisesta". Puhelimen vikaantuminen? Tämä ei täsmällisesti tarkasteltuna tarkoita suomenkielessä yhtään mitään, ei ainakaan mitään yksiselitteistä. SCF Huolto pyrkii tällä tavoin pehmentämään aikaisemmin antamaansa arviota, sillä onhan se jo itsekin tässä tapauksessa joutunut tunnustamaan arvionsa virheellisyyden ja puutteellisuuden puhelimen käytön tulevaisuutta koskien.

SCF Huollon vastine on epämääräisyydessään niin sekava, että sen perusteella voisi väittää Nokan huollossa olevan käynnissä puhelinten korjaamisen kohdalla jonkinlaisen "huoltoloton", jossa puhelin on rikki yhtenä päivänä, muuta vika on toisena itsestään korjaantunut itsestään, mutta huolto väittää vian tulevan mahdollisesti jonkin ajan kulutta palaaman":
"Virheestä ei ole kyse, vaan laite johon on kohdistunut kuvan mukainen kosteusvaurio, voi olla toimimaton huoltotilanteessa, mutta kun aikaa kuluu, niin laite voi yllättäen alkaa toimimaan uudelleen. Usein kuitenkin käy niin, että hetken toiminnan jälkeen laitteen toiminta saattaa jälleen olla häiriöllistä tai päättyy kokonaan. Tämä johtuu että laitteessa oleva kosteusvaurio "kuivuu" ja sähköä johtavat komponentit eivät ole "oikosulussa". "
Jos asia on näin, olisi SCF huollon täytynyt tiedottaa laitteen elokuussa 2011 minulle palauttaessaan vika-arvionsa yhteydessä laiteen "itsestään kuivumismahdollisuudesta". Jälkeenpäin lausuttuna se ei poista alkuperäisin ilmoituksen virheellisyyttä ja puutteellisuutta, vaan asettaa SCF huollon taloudelliseen vastuuseen puutteellisesta ja kaikilta osin vääräksi osoittautuneesta huoltoarviostaan.

4) SCF huolto ei edelleenkään tarkasti luettuna edes väitä, kuten TeleFinland tekee, että vastineeseen liitetty kuva olisi peräisin laitteestani. Sen sijaan se toteaa kyseessä olleen "kuva mukainen kosteusvaurio", eikä siis edes väitä enää kuvan olevan peräisin Nokia N8 puhelimestani.
"Oikosulun" korjautuminen itsestään laiteen "kuivumisen" myötä ei ole asiantuntevaa analyysia älypuhelimen huollon osalta, ja heidän arvionsa puhelimeni kohdalla on jokaiselta osaltaan virheellinen. Pahinta on, että vastaavia tapauksia on todennäköisesti i paljon muitakin, mutta niissä eivät käyttäjät ole olleet riittävän asiantuntevia puhelinten tekniikan osalta kyetäkseen kyseenalaistamaan ne.

5) "Yllä olevaan perustuen SCF Huolto Oy ei voi suorittaa laiteelle takuuhuoltoa, niin kuin hän Kuluttajariitalautakunnalle toimittamassaan valituksessa vaatii"
En ole valituksessani "vaatinut laitteelle takuuhuoltoa", vaan tämäkin osoittaa kuinka leväperäisesti takuuhuolto suhtautuu asiakkaisiinsa sekä myös toiminnastaan tehtyihin valituksiin. Miksi ihmeessä epäpäteväksi toteamaltani huoltoliikkeeltä olisin vailla enää lisää uusia vääriä arvioita puhelimeni suhteen? Käsittämätön lause, taitaa olla mennyt paperit sekaisin jonkin toisen valituksen kanssa...
Eikä puhelimeni edes ole vailla mitään takuuhuoltoa, vaan toimii moitteettomasti ladattuani siihen viimeiset päivitykset. Nokia N8 puhelimeni toimii siis edelleen moitteetta, eikä molempien vastineen antajien näkemys laiteen uudesta hajoamisesta ole toteutunut.
Ostavan yleisön kannalta olisikin erittäin tärkeää, että TeleFinland ja sen käyttämä SCF Huolto joutuisivat kertomaan mahdollisimman tarkasti julkisuudessa, että a) kosteusvaurion saanut puhelin saattaa korjautua itsestään ja b) että se saattaa kuitenkin lakata toimimasta hetkenä minä hyvänsä. Epäilenpä ettei kumpikaan taho halua tulla näin naurettavan lausuman kanssa julkisuuteen. Ne myös vähättelevät Kuluttajariitalautakuntaa antamalla sille tällaiset epämääräiset ja sekavat vastineet.


Todisteeksi Nokia N8 puhelimeni toimimisesta panen siitä tänään 23.4.2012 ottamani kuvan Facebook sivuilleni ja sen voi katsoa tästä linkistä:
https://www.facebook.com/jussi.apila
Vaadin TeleFinlandilta ja sen käyttämältä SCF Huollolta 300 euroa turhaan hankkimastani uudesta puhelimesta (kuitin kopio valitukseni liitteenä), sekä 200 euroa asian selvittelyyn viimeisen puolen vuoden aikana kuluneesta ajasta ja vaivasta.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

ATK:n Timo Räty on Kuntaliiton Timo Kietäväinen on "Talon miehen" Englund?

Ote paljon kiinnostusta herättäneestä julkisen sektorin sadistista työpaikkakiusaamista ja kiusaajien sielun elämää peilaavasta pian ilmestyvästä kaiken paljastavasta romaanistani "Talon mies", luku 8:

8. Työkkäri ahdistelee Englundia
Palatessani Bulevardiasta näin tyttöjen tulevan alas Talon portaita. Aavistin vaikeuksia olevan tiedossa.
- Seuraatteko te minua?
- Emme seuraa, tytöt vastasivat pelästyneinä.
- Mitä te siinä sitten teette?
- Olemme menossa syömään.
- Näin varhain? Eihän kello ole vielä yhtätoistakaan. Aiotte viettää pitkän lounaan?
- Emme aio.
- Kuljette perässäni kuin nuuskijakoirat.
- Ei kuljeta. Itse seuraat meitä koko ajan.
- Miksi seuraisin?
- Sitä mekin ihmetellään...
- Siinähän ihmettelette. Minulla on oikeus kulkea missä tykkään. Lisäksi minulla on yksikön nokkamiehenä oikeus ja velvollisuus tarkkailla touhujanne. Homman mennessä retuperälle tarvittaessa oikaisen ja jopa rankaisen. Pisteytän koko ajan alaisiani. Kehittelen tästä mittaria joka pätee kaikkialla maailmassa. Tälle voi olla maailmalla isot markkinat riidanhaastajien ruotuun laittamiseksi. Jos ette ala sooloilemaan tai muuten sekoilemaan, ei teillä ole tässä Talossa mitään hätää. Teette mitä vaadin, ettekä kysele pahan tapanne mukaan hommien järjellisyyden perään. Jätätte vaativamman tason aivotyön johtoryhmän huoleksi.
- Yritämme parhaamme, tytöt vakuuttivat meikkien valuessa Gelsomina-kyyneleinä heidän poskilleen.
- Tästä ei tule mitään. Taas alatte pillittämään. Ettekö ymmärrä että tässä aikuisten maailmassa ei ole tunteille sijaa? Kaiken lisäksi vietätte pitkän ruokatunnin ties missä. Ainakaan minä en ole siitä paikasta tietoinen. Palattuanne työhuoneeseenne pohditte sitten loppupäivän soittaisitteko jälleen työkkäriin tarkastaja Pelkoselle...
- Ei me soiteta. Ei enää ikinä.
- Niinhän te sanotte. Mutta mistä minä tiedän vaikka soittelisitte sille vasurille joka päivä? Taitaa olla tätä nykyä peräti perhetuttu? Tulee viikonloppuisin syömään teille ja neuvoo kuinka panna kapuloita Talon rattaisiin jonkin sekopäisen työlainsäädännön perusteella.
- Ei varmasti soitella. Eihän meillä ole enää edes puhelinta huoneessamme. Kännykän käytön olet valvomon ratsian uhalla kieltänyt meiltä työaikana. Joudumme jättämään ne kellokortin viereiseen telineeseen.
- Ei ole enää edes lankapuhelinta? Valvomon tyypit ovat näköjään sittenkin tolkun väkeä. Pyysin heitä vähän pitämään silmällä soitteluitanne. Olette ilmeisesti soitelleet siihen malliin, että he päättivät hakea oma-aloitteisesti teiltä puhelimen pois. Ihailtavaa oma-aloitteisuutta sinihaalareilta! Kännykkätelineestä on Talon johtoryhmä esityksestäni kaikessa viisaudessaan päättänyt. Nyt voitte keskittyä muun suorittavan tason tukihenkilöstön tavoin iskemään kaikin voimin tietoa koneeseen. Syökää vaikka mahanne puhki, mutta puhelinta ei palauteta ja kännykät pysyvät työajan telineessä. Korkeintaan valvomosta tulee teille lasku senssilinjoille ja auttavaan puhelimeen soittelemisesta, uhkasin vapisevia tyttöjä joiden hengitykset vinkuivat kuin astmaattisella eläimellä. Sitten kävelin tutut 237 askelta Vanhan oopperatalon pihan poikki Bulevardiaan. Tarkistuslaskelmani pitivät täsmälleen kutinsa. Tiesin olevani edelleenkin oikeilla jäljillä, askelen edessä muita.
Kännykkäni soi juuri saatuani ensimmäisen ginin kumotuksi ja kyyparin tuodessa juuri toista ilman merkkiä, kuten sanattomaan sopimukseemme kuului.
- Haloo? huusin kännyyn.
- No täällä taas tarkastaja Pelkonen, hei!
- Pelkonen? Työkkärin Pelkonen?
- Sama mies. On tullut taas valituksia Talon tiimoilta.
- Voi helvetin helvetti. Tämä tästä enää puuttui. Kohta palaa päreet. Turha väittää minun yrittävän panna kapuloita rakkaisiin...tarkoitan rattaisiin. Eikö teillä todellakaan ole mitään järkevää tekemistä siellä työkkärissä? Jos yrittäisitte vaihteeksi etsi töitä työttömille tai minkä vuoksi se turha puulaaki veronmaksajien rahoja hukkaan jauhaakin.
- Mutta suoraan asiaan mennen tämä on jo kolmas ilmoitus. Meidän täytyy harkita tosissamme toimenpiteisiin ryhtymistä.
- Harkitkaa rauhassa. Pääasia ettette ryhdy. Ymmärrätte kai olevanne kiipelissä, jos tämä tyhjänpäiväinen työskentelyni häirintä ei lopu tähän paikkaan? Tuliko selväksi? Aiheeton ilmianto. Eikä ollut edes ensimmäinen lajissaan. Talon työsuojeluvaltuutettu Mähkönen todistaa kaiken olevan puti puhdasta, ei niin mitään valittamisen aihetta. Pian minun on pakko panna suuri pyörä pyörimään ja raportoida tästä ylempään kerrokseen, tarvittaessa aina ministeriöön saakka.
- Toki teille tarjotaan mahdollisuus vastineeseen.
- Se tuli jo. Ette enää tämän jälkeen häiritse minuuttiaikatauluani tai päädytte pian hyllylle virastanne. Kohta katsotaan kuka on kuka. Talon johtoryhmällä on jo aikaisemman perusteella täysi raivo päällä ja korkeantason yhteyksiä päättäjiin piisaa. Keinoja panna työkkärin tyypit kuriin meillä todellakin piisaa, eikä niitä kaihdeta tarvittaessa käyttää, huusin kännyyn katkaisten puhelun täsmälleen tähän.
Seuraavaksi soitin työsuojeluvaltuutettu Mähköselle.
-Ne työkkärin tyypit ovat taas kimpussamme. Et hoida hommiasi sopimuksemme mukaan kun ilmanaikuinen jankutus ei näytä loppuvan.
- Aina olen kiistänyt kaikissa mahdollisissa yhteyksissä kaikki Talon työilmapiiristä tehdyt valitukset. Hesarin toimittajallekin kiistin ohjeittesi mukaan että Talossa mitään kymmeniä työpaikkakiusaamisia olisi tapahtunut…
- Pitäisiköhän sinun taas laatia lehdistötiedote Talon esimerkillisestä työilmapiiristä jota katkerat urallaan epäonnistuneet kansanvillitsijät yrittävät sabotoida. Keräät siihen liitteeksi kaikkien Talon työntekijöiden allekirjoitukset. Ehkä Pelkosen sakki ja median kukkahattuämmät jättävät meidät rauhaan. Tuliko selväksi?
- Selväksi tuli.
- Mähkönen, minusta tuntuu että sinulla on edessäsi nousujohteinen ura Talon henkilöstöhallinnossa.
Palaessani Taloon marssin suoraan tyttöjen huoneeseen tekemään jo ties monettako kertaa tilit selviksi:
- Teillä on nyt liikaa ordoonienergiaa veressä, tai mikä piru se pistääkin ämmät kiimaan. Suuntaatte kaiken seksuaalisen ylimääräenergianne minuun koska kaikesta huolimatta olen sittenkin antanut tielle liikaa siimaa. Jos ette älyä lopettaa, taidan minä vuorostani soittaa työkkäriin tarkastaja Pelkosen esimiehelle.
- Mitä ihmeen energiaa, tytöt sopersivat. Tunsin kaluni jäykistyvän heidän kauhun täyttämien silmien edessä. Olin herra ja minulla oli oikeus tehdä mitä parhaaksi katsoin. Tarvittaessa nylkyttäisin kaikin voimin, saisivat tuntea alapäässään miltä kunnon sonnin raivo tuntuu. Me molemmat tahot tiesimme tyttöjen olevan yhä enemmän oikkujeni ja orkkujeni armoilla. He olivat tukevasti koukussa, eikä vastaan räpiköiminen enää auttaisi.
- Ette tiedä ordoonienergiasta? Se on vähän syvällisempi jonkun ukko-Freudin porukan veikon keksimä teoria. Jos seksuaalisesti typistynyt ihminen saa puhkaistua itseään ympäröivään muuriin aukon, sehän yrittää pirulainen purkaa kaiken itseään rassaavan ylimääräisen panoenergiansa sen reiän kautta. Ymmärrän että ette ymmärrä mitä puhun. Ette ole tietopuolisia naikkosia. Soittakaa terveysministeriöön, siellä osataan mahdollisesti neuvoa ja tarpeen vaatiessa teille myönnetään lupa reseptilääkettä vahvempaan kamaan, jos teitä ei saada muuten rauhoittumaan.
Homma junnasi paikallaan. Tytöt eivät saaneet koneestaan täysiä tehoja irti. Epäilivät koko tiedon tallentamisprojektia turhaksi, sairaan mieleni oikuksi. Olin epäonnistunut heidän kouluttamisessaan. Homma oli siirtynyt uudelle tasolle, enkä aikonut enää yritellä näytellä normaalia. Mieleni teki lähteä uudestaan tarkistamaan onko onnehen edelleen ja varmasti 237 askelta, mutta juuri tarkastusmatkalta palanneena sulkeuduin käymälään räpläämään kovaksi jumittanutta kaluani. Isompaa panisin perseeseen, pieni sai tyytyä imemään jo kerran satsin ampuneen kaluni puhtaaksi.
Palatessani hermohetkeltä potkaisin tyttöjen huoneen oven auki.
- Tulkaa jo tyttöset pois piilosta pöydän alta. Vihainen mummo kuoli jo ajat sitten. Katsokaa minua suoraan silmiin. Voittakaa pelkonne. Hauskaahan tänne on tultu pitämään, huusin rehvakkaasti huoneen mykkyyteen ja painuin kuin painuinkin takaisin ginitotille Bulevardiaan.
Joku hippien tanssiporukka purki vehkeitään transitista vanhan oopperan pihassa Helsingin mustavalkoiseen syyssäähän. Yritin olla irvistämättä heille. Keskityin varmuuslaskentaan. 237 askelta onneen piti kutinsa. Olin varmistanut asian varmistamisen päälle, mutta aina on hyvä laskea vielä kerran varmuuden vuoksi. Ei satu erheitä ja tuntee homman olevan hanskassa.

Monitored by CloverTV

https://www.facebook.com/jussi.apila

p.s. Vaikka omakehu haisee, en malta olla kertomatta porukkani kanssa spämmänneeni netin täyteen vastalauseita kun Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen pyrki Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtajaksi päästäkseen haaskaamaaan veromaksajien eläkerahat kepulaisille tyypilliseen tapaan Rovaniemen kelkkatehtaan kaltaisiin kuolleina syntyneisiin hankkeisiin ja muuhun maalaistollojen hölynpölyyn.

Saimme onneksi tiedon että Kepu oli sopinut Kietäväisen nimittämisestä salakabinetissaan. Seuraavana päivänä Suomen kaikki keskeiset netin keskustelupalstat spämmättiin täyteen Kietäväisen hyväveli-verkostoa kyseisestä virkanimtyksen koplaamisesta syyttäviä kirjoituksia.

Paska alkoi valua salakähmijöiden lahkeesta ja viime hetkellä virkaan nimitettiin neverheart-tyttönen. Oikeus oli voittanut vielä ainakin kerrran. Nettidemokratia siis korjasi oikean demokratian väärinkäytöksen. Mutta sadistinen kiusaaminen jatkuu uutisoinnin mukaan Kuntaliitosssa ja muissa aikansa eläneissä kähmäisissä AKT:n kaltaisissa pönötysorganisaatioissa. Siitä saadaan pian lukea mitään säästämätön ja pelkäämätön teos "Talon mies".

Haukkuisin tähän tasapuolisuuden nimissä myös Kuntaliiton nykyisen neverheart-toimitusjohtajan, mutta en millään saa päähäni hänen nimeään. Hän on onnistunut saavuttamaan historian unohduksen jo toimikaudellaan. Muuttumaan näkymättömäksi ihmiseksi. Se on jo aika kova saavutus. Ei muuta kuin jatketaan samaan malliin, niin silppukuntia suojeleva Kuntaliiton mafia tekee itse itsestään selvää ja me kunnon veronmaksajat saamme nukkua elättien uhasta vapaana makoisia yöunia...

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Lonely Bruce Lee on the Avenue of Stars, 2

Lonely Bruce Lee on the Avenue of Stars

Hong Kong a few days back tallusteltuani get it the first time that the old world is really at the end. News decomposing the euro, the riots in American cities from Wall Street and bollards between the opponents, hoping to China's one-child policy resulting from the demographic disaster of imaginary debt amounts to living their lives display terminals, without the assistance provided by the human hand.

Destruction of capitalism, communism became death. And the crash of capitalism is changing hyperavaruudelliseksi kommunimiksi. And, of course, the West and the East will further investigate anyone and everyone, America and Europe on China to attract badly daijjuun. So do not fear China's rise to the world's leading vallaksi. The embargo is just a force, and China Entropy disintegrates within a few months. Hundreds of millions of rural poor people are not content with the fact that to reach parts.

But we just ajelemme along Hong Kong Island and Kowloon with red taxis. The world seen through a car window has to be handled as if you have a crowd of tempaamaksi, and are no longer able to control its flow. First, today we drove up to Victoria Peak and the hills sittten Avenue of Star It moikkkaamaan new Bruce Lee statue. I have an obsession with Bruce Lee, I ordered from Amazon before the trip zenfilosofisia of his books, and yesterday I bought a bunch of black night market of Bruce Lee t-shirts. I use the workout gyms just a black t-shirts, because they do not sweat through the show. And today, as the little boy kuvautin myself hugging a statue of Bruce and myself bending over for him over the Avenue of Star Silla.

Telkussa world collapses all possible languages. Therefore, we have the hotel all the time on the Cartoon Network. Here comes the good old stuff; Tommia and Jerriä, pink leopard, and Donald Duck. Each of course, understands this to be a kind of statement and kyberavaruudellinen suojatumiskeino. In addition, vitamin-enriched waters, arguing taste differences. In Finland, they are not sold, but the drinks here in vitamins and trace elements, either, smiling.

Of course, we are pissed off here in Hong Kong and here we are not able to watch Salkkarit. They cry out for Skype and a webcam via the Macbook has the Hong Kongilaiseen 4-star hotel.
Finland puzzled me the most:

a) why no one has raised the noise Hjallis Harkimo frivolous shoulders of the world? How can they be so narrow? Wake Matti Esko Hytönen!

b) why would anyone be jealous cope kuuskymppiselle Winnie Wahlroos, for in spite of the millions who have been hard ride dying out in this charming and beautiful planet's surface? Then he is just the name of a rock, which is a period of time one can not even remember.

c) how to get through without a Scrooge Pöksymäen dogs and dog parks in the next month? It's a great atmosphere in the November evening when there is no case and guide the faithful dog travels.

Otherwise, we will cope even be worried about doing everything that kommarikulttuuriministeri kommaritaiteesta reactionary and capitalist free-science game, where public support is not used during the chick kick the ball, seinänmaalaajille and drinking trip to the national team traveled San Marino tapaisiin mestoihin.

But we are going to Macau to play blackjack, the table is a one-point lead, but if you pass out before you realize it vääjäämätttömästi true then it's game then it is our game. We Venetian Macau and the new Galaxy casinos. There is a full time tziljoona caramel playing.
They understand that gambling is just the value of life compared to the larger philosophical paskanjauhennallisiin aspects. They will never be solved, but your life can change in each division after the fortunate materially.
Posted by john at Clover on Sunday, November 06, 2011

perjantai 7. lokakuuta 2011

Me, Myself and Boss in the Beginning in June 2003

Aina eivät asiat ole olleet mallillaan. Tässä rakkaan Pomoni kuvaus vaiherikkaan suhteemme absoluuttisista alkuajoista, jotka viittasivat pikaiseen loppuun. Ihmeiden aika ei ole ohi, eihän? Jos joku meikäläisen kaltainen tyyppi on noussut alla kuvatusta ahdingosta huikeaan urheilulliseen ja elämäntavalliseen loistoon, ihmisen mahiksia muutokseen ei kannata dissata.

Vaikka tässäkin tapauksessa kaikki olisi voinut mennä totaalisesti pieleen,se on pienestä kii. Sattumaa ja hyvää onnea on henkiin jääminen ollut aina tällä hurmaavan kauniilla sinisellä planeetalla. Kolikoiden toisesta puolesta kertovat tapaukset asuvat tuossa nurkan takana Malmin hautausmaalla, eivätkä kuolleet enää selitä yhtään mitään. Samaa onnen ja sattuma soittoa eloon jääminen tulee olemaan jatkossakin. Joku drunken driver Hanoin tapaisessa mestassa ei tiedä ajavansa ylitseni reilun kuukauden kuluttua, vaikka ratamme ovat jo kulkemasssa kohti risteämispistettään.

Mutta tässä meikäläinen, Jussi suur-Apila Pomon kuvaamana kesällä 2003, yli 8 vuotta sitten:


Kun tapasimme Cafe Engelissä oli hänen avauksensa tyrmäävä; hän kertoi sauhunneensa viimeisen viikon ympäri Helsinkiä tapaamassa naisia. Viiden minuutin kuluttua hän ilmoitti:
- Sinä tulet olemaan seuraava vaimoni!

Ajattelin; teen hyvän työn yhteiskunnalle ja olen ystävällinen tuolle tyypille. Ei se ole multa pois. Hän oli ilmeetön; kalpeat kasvot eivät reagoineet mitenkään mihinkään. Hänellä oli hirveä hellyyden tarve, jota hän ei tajunnut. Kävellessämme Kaivopuistossa hän huohotti raskaasti, enkä tiennyt miten pääsisin hänestä kohteliaasti eroon. Hän kertoi hyvinvointivaltion problematiikasta tekemästään lisuristaan, jonka oli nuorena lupaavana sosiologina rusikoinut kasaan muutamassa viikossa. Minun oli vaikea nähdä hänet maan terävimpään kärkeen kuuluvana tiedemiehenä. Lopulta minun kävi häntä sääliksi ja kutsuin hänet luokseni syömään.

Tullessaan ruusupuskan kanssa tyyppi tutisi, vapisi ja hölisi. Hän oli kaatunut edellisenä yönä portaat pää edellä alas. Hänellä oli naamassaan enemmän laastaria kuin Mickey Rourken esittämällä Marvilla leffassa Sin City. Hän imi purkillisia pillereitä. Hän oli poissa, no response. Hän söi lenkkimakkaraa naama keltaisena pää kääntyneenä nurkkaan päin kiinnittämättä ympäristöönsä mitään huomiota. Kun tarjosin hänelle kunnon ruokaa, tyyppi kaatoi kädet täristen puoli pullollista balsamiviinietikkaa kalkkunan rintaan. En uskonut hänen tietävän mitä balsamiviinietikka ylipäänsä oli, mutta etikkaan upottamaansa ruokaa hän kehui maukkaaksi. Hän oli pukeutunut naurettaviin liiveihin, shortseihin, metsästäjänhattuun. Tyypin sääret olivat laihat ja hänellä olivat harmaat nilkkasukat. Mitä tahansa sapuskaa laitoin hän ilmoitti kaiken olevan hyvää. Paitsi kun laitoin hänelle vaivalla mozzarellajuustolla täytetyn lohileivän..
- En syö kalaa missään muodossa! Olen koko ikäni vihannut kalaa, hän ilmoitti syöden leivän pitkin hampain.

Hän oli poissa kun muka halasimme. Jaksoi aikansa, väsähti ja meni nukkumaan. Mikään asia maailmassa ei herättänyt hänessä tunteita. Hän kuorsasi niin kovaa, että oli pakko nukkua toisessa huoneessa. Ainoat järkevät lauseet koskivat Ilmestyskirja Nyt leffan yksityiskohtia, kuinka sen olisi voinut leikata paremmaksi. Mitä tahansa yritin ehdottaa hänelle, mikään ei kelvannut. Kaikki oli samantekevää. Kun yritin herättää häntä koomastaan keittämällä vahvat kahvit hän sanoi:
- Minä en koskaan juo kahvia tähän aikaan illasta.

Päätimme matkustaa yhdessä Pietariin. Venäjän rahan lähestyessä tyyppi muuttui rauhattomaksi ja alkoi vilkuilla ravintolavaunussa muita naisia. Hän veti hetkessä naamaansa monta pientä pullollista valkkaria ja alkoi humaltua. Junassa oli kuumaa ja ahdistavaa, sain migreenin helteestä ja hermostuksesta. Päästyämme hotelliin ilmoitin lepääväni hetken. Tyyppi ilmoitti käytökseni olevan tyypillistä ämmien valitusta ja häipyi sukkasillaan hotellin baariin. Jonkin ajan kuluttua hän palasi huoneeseen aloittaen houreisen sekoilun. Venäjän mafia oli uhannut häntä aseella. Hänellä oli lappunen johon oli raapustettu muistaakseni jonkun Sergein puhelinnumero. Huoneen vessaan pyrki hänen mukaansa joukko näkymättömiä tyyppejä. Pakkasin laukkuni ja otin oman huoneen. Loppumatkan hän vietti hotellin aulabaarissa talutettavassa kunnossa. Pidin huolen ettemme sattuneet käytävään samaan aikaan. Paluujunassa olin juuri keromassa konduktöörille ystäväni olevan hieman myöhässä ja hänen lippunsa olevan minulla. Silloin näin hänet makaamassa laiturilla. Miliisit yrittivät turhaan nostaa hänet pystyyn. Lopulta he kantoivat hänet diplomaattivaunuun. Kun hän tuli tajuihinsa kulki hän junan käytäviä minua etsien. Piilouduin lehden taakse.

Tapasimme kesäkuussa, heinäkuussa päätimme muuttaa yhteen. Mutta hän söi kuitenkin ennen muuttoa purkillisen pillereitä ja kaatui jälleen portaat pää edellä alas. Kun menin palauttamaan hänen asuntonsa avaimet ja hänen antamansa kirjat, kaikkialla lojui pillereitä, lääkepurkkeja, tyhjiä viinapulloja. Hän makasi tajuttomana sängyssään. Pää oli kääreissä. En tajunnut miten hän selvisi kaatuiluistaan hengissä itseään pysyvästi telomatta. Tarkistin hänen hengittävän. Illalla hän ei vastannut puhelimeen. Olin varma hänen kuolleen. Kun menimme yöllä poliisin kanssa soittamaan hänen ovikelloaan asunnosta kuului:
- Perkele!
- Hengissä kuuluu olevan, totesivat poliisit poistuen paikalta.

Kun pääsin asuntoon oli hänellä kivuista päätellen sääriluu murskana. Kiinasta ostettu silkkipaita oli revennyt selkäpuolelta niskasta helmaan. Soitin Marian sairaalan päivystykseen, josta sain ohjeen tarkkailla häntä vuorokauden ajan. En uskaltanut jättää häntä asuntoonsa. Hän lähti kiltisti mukaani. Pakkasimme vaatteet kassiin. Ajettuamme taksilla asunnolleni panin hänen paskaiset kamppeensa heti pesuun. Hän oli tajuttomuuden rajamailla kaksi päivää. Tarkistin välillä joko hän oli lakannut hengittämästä. Tultuaan tajuihinsa hän yritti karata. En päästänyt. Seuraavana aamuna löysin hänet keittiön nurkasta syömässä katse seinään tuijottaen lenkkimakkaraa. Hän päätti jälleen häipyä, ja häipyikin. Hän puhui joka päivä lähtevänsä Thaimaaseen. Lähdöstä ei näyttänyt tulevan mitään.

Meillä oli yksi hyvä hetki. Olimme taiteiden yönä Alppilan kirkossa kuuntelemassa Elisabethin ajan musiikkia. Ilta oli kiva. Katseltiin telkkaria hänen asunnollaan ja makoiltiin. Emme kyenneet keskustelemaan rentoutuneesti kuin sängyssä maatessamme ja puhuessamme puhelimessa. Aina kun menetin hermoni hänen flegmaattiseen millään-ei-ole-mitään-väliä olemukseensa ja ajoin hänet yöhön, hän vastasi soittooni saavuttuaan asunnolleen. Ei edes tajunnut mitä oli hetkeä aikaisemmin välillämme tapahtunut. Mitä tahansa yritin tehdä tai tarjota oli tylsää, tyhjänpäiväistä tai snobbailua. Hän antoi minun ymmärtää luulevani olevani parempi kuin olenkaan. Join liikaa maitokahvia ja asetin haarukat liian hienosti pöydälle.

Pystyssä ollessaan en saanut häneen mitään kontaktia. Mutta heti kun menimme makaamaan sänkyyn olimme rentoina samalla aaltopituudella. Silloinkin kun meillä meni hyvin tiesin kaiken kuitenkin päättyvän huonosti. Se oli viimeinen universaali rakkaustarina tässä galaksissa. Pyrin hänestä kaikin voimin eroon, mutta en päässyt. Lopulta hän päätti ottaa vastuun elämästään ja lähti Thaimaaseen. Olin onnellinen hänen puolestaan. Hän oli täynnä odotuksia. Kahden päivän kuluttua sain tekstiviestin: ”Olen tippunut riksan selästä ja loukannut itseni”. En kuullut hänestä pitkään aikaan kunnes hän alkoi soitella Saigonista kaoottisia puheluita. Kaikki oli siellä päin helvettiä. Häntä vainottiin, eikä hän uskaltanut poistua huoneestaan. Soitin hänen äidilleen Ouluun kertoen tilanteen. Hän kertoi ilman tunteen häivääkään alistuneensa jo aikoja sitten siihen, että tyyppi kuolee jonakin päivänä reissuilleen, eikä sitä sen elämäntavan perusteelle voi edes ihmetellä. Seuraavaksi tuli maanisia viestejä Frankfurtista.

Kun hän palasi oli hän lihonut muutamassa viikossa kymmenen kiloa. Hänen jalkansa olivat ruvella. Planet Zombie meininki jatkui. Pakkasimme hänen kamansa jälleen yhteenmuuttoa varten ja ostimme Ikeasta tarpeettomia tavaroita tulevaan yhteiseen kotiimme. Päätin siivota kerralla tyypin repaleisen elämän kuntoon. Pakkasin puolet hänen kamoistaan muuttoa varten roskasäkkeihin. Toisen puolen kannoimme roskikseen. Muuttoa edeltäneenä yönä en kuitenkaan kestänyt ajatusta, että joutuisin elämään loppuelämäni tyypin kanssa jolla ei ole mitään omaa tahtoa, eikä edes käsitystä omasta tilanteestaan. Otin Ikeasta ostamammme kamat ja häivyin taksilla yöhön. Onneksi olin tajunnut hankkiutua tyypistä viime hetkellä eroon.

Välillemme laskeutui radiohiljaisuus. Kuulin hänen lähteneen jälleen Thaimaaseen. Oli vannonut, että ei enää ikinä tule takaisin. Hyvä kun meni, ajattelin. Aloin saada häneltä ikävää tihkuvia tekstiviestejä. Oma pönttöni alkoi sumentua, kun hänen alkoi viimeinkin kirkastua. Kun hän palasi muutaman kuukauden kuluttua hän oli muuttunut mies. Lopullisesti kadonneiksi luulemani huumori, järki ja tahto olivat palanneet. Hullaannuin häneen. Muutimme yhteen asumaan. Lähetin hänet varmuuden vuoksi testiin sukupuolitautien klinikalle. Irtisanouduin työstäni ja jäin kotiin. Menimme kihloihin, päätimme erota ja elimme onnellisina yhdessä.

perjantai 30. syyskuuta 2011

This Week in History

Initial Weekly seating drug stories in the District Court. Four respondents, all except one were absolute judgments. I have sat in these so much that the story seemed to sitting, sitting boring work. As a result of sitting pohkeisiini cramps returned. However, yesterday I went to the gym, led by a two-hour workout. Today I go back boxing Mosa Sports Hall. Same thing in front on Sunday. Output is now exactly a month. Hong Kong, Bangkok and other top locations: here we come!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Amsterdam in 1993

Tätäkään tekstiä ei Sammakon Lahtinen uskonut todeksi, eikä paljon muitakaan, koska Turussa ei ilmeisesti tapahdu yhtään mitään, ei niin mitään. No olen luvannut vetää häntä välittömästi pataan jos tulee niitä kirjoitusapurahojaan tänne stadiin kärkkymään:


Amsterdam 1993, synopsis leffaan ”Planet Zombie”

Asiamme alkoivat mennä kummaan suuntaan. Kotkalainen narkkarivaimoni kävi kanaaliristeilyllä ja väitti nähneensä ”mustan merisorsan”. Kokemuksesta viisastuneena en väittänyt vastaan.
- Sinun on nyt valittava joko minut tai huumeet, hän sanoi ennen kuin otti yliannostuksen.
Herättyään vatsahuuhtelun jälkeen kotkalainen narkkarivaimoni sanoi:
- Kun yrittää huumetokkurassa nukkua on suljettujen silmien pimeydessä valoisampaa kuin Kanariansaarilla keskipäivällä.
Sen jälkeen hän veti verhot kiinni ja nukkui pois.

Herättyään hän lähti hörhökaveredensa kanssa lesboklubille Punaisten lyhtyjen kortteliin. Kun hän tuli käymään luukussamme hakemassa lisää rahaa ja huumeita, kerroin kostoksi niin paljon vitsejä, että kotkalaisen narkkarivaimoni usko länsimaisen komiikan nerokkuuteen katosi sen sileän tien.

Sitten meiltä loppuivat rahat ja joudimme muuttamaan 370 neliön yksiöön. Iltaisin katselimme viedotykillä seinälle heijastetulta jättiscreeniltä Vangeliksen musiikin tahdissa Keski-Euroopan mäkiviikkoja.

Kun kotkalaisen narkkarivaimoni perintö oli haihtunut savuna ilmaan, tuli hän pankista ruplatukko kädessään kotiin.
- Huumeet menevät keuhkojen kautta suoraan verenkiertoon. Siinä se koko juttu on. Ei ole mitään ihmeellistä maailmaa. Kaikki uskonnot, sivilisaatiot, kulttuurit, tatieet ja tieteet ovat lyöneet kätensä paskaan!

Sen jälkeen hän katseli jättiscreeniltämme maailmanpolitiikan arkipäivä ajankohtaisohjelmista ja lähti itsemurhapommittamaan Amsterdamin kaupungintaloa. Se räjähti taivaan tuuliin hänen ollessa kahden korttelin päässä pommivyöhön pukeutuneena.
- Tässä kaupungissa ei mikään pelaa. Saatanan kaasulaitos; te maksatte tästä vielä kalliisti.

Kotiin palattuaan kotkalainen narkkarivaimoni söi ainoastaan Filosofin kiviä. Seitsemän vuoden kuluttua hän sai homman kasaan.
- Taide ja tiede on lierojen luoma hämäysoperaatio. Porukoilta menisi fiilis, jos he tajuaisivat maailman olevan yhtä vitun splatteria. Muukalaisten sisältä valuu aina pinaattimössöä ja avaruustikut sylkevät sitä ihmisten mustiin aukkoihin.

Kotkalaisen narkkarivaimoni rahat olivat tosiaankin vähissä. Näin ollen hän toi strippikulbilta töistä tullessaan vain yhden rasian Filosofin kiviä. Sillä hän sai kuulla seuraavan viikon vain cum lauden tason filosofiaa. Olin tehnyt hänelle ehtoni selviksi; kahdella rasialla viikossa sai Heideggeriä, kolmesta ylöspäin silkkaa myöhäis-Wittgensteinia. Kun kotkalainen narkkarivaimoni lisäksi sai potkut työstään Punaisten lyhtyjen korttelin lesbobaarin stripparina, ei hän voinut ostaa enää yhtään rasiaa. Kostoksi hän sai kuunnella vuorokaudet ympäri nonstoppina Esa Saarista ja Pekka Himasta. Juttu meni hänelle nopeasti himaan ja hän jatkoi työskentelyään Amsterdamin jakeluosaston leivissä.


Lähetin Amerikan presidentille Raamattuvyöhykkeelle tekstarin: ”Windows vs. Mäkki; olette kelmit edelleenkin tukevassa johdossa”. Euroopan unionin iskuryhmä haki minulta kännykän ja muut svengivempaimet pois. Lisäksi se repi yksiömme seiniltä kaikki sateenkaarijulisteet. Haastoin Jumalan oikeuteen, mutta hän ei ilmaantunut käräjille. Hänestä tuli Amsterdamin tunnetuin etsintäkuulutettu.

Kun vuokraisäntä oli tulossa perimään rästejä piilouduimme Van Gogh Museoon. Koska Vincent ei ollut kotona söimme kostoksi kaikki auringonkukat. Palattuamme museosta oli vuokraisäntä varastanut huoneestamme Pigs in Space -kortit. Soitimme poliisin paikalle.
- Mistä tiedätte, että kortit on vienyt juuri vuokraisäntänne?
- Olemme tulleet filosofisissa tutkimuksissamme siihen tulokseen, että maailmankaikkeuden evoluution päämääränä on ollut juuri tämä.

Poliisi ymmärsi asian ja kutsui iskuryhmän paikalle. He hyökkäsivät joukolla vuokraisännän kimppuun.
- Meitä et saatanan hinuri hauku sioiksi, poliisit röhkivät pannessaan vuokraisännän sairaalakuntoon.

Kuultuamme oikeuden voittaneen, avasimme ikkunan ja laulomme täyttä kurkkua säveltämäämme ja sanoittamaamme laulua ”Maailmankaikkeuden tarkoitus”:

vietnam, surinam, amsterdam
napalm, diapam
sosiologit ovat viisaita
insinöörit tanssivat jenkkaa
frigidilesbot teeskentelevät menkkaa

Seuraavana päivänä menimme hämärille kujille katsomaan homovideoita.
- Nuo kaverit voivat olla kohtalaisen hyviä homoja, mutta ei siitä kannattaisi päätellä osaavansa tehdä elokuvia, kotkalainen narkkarivaimoni sanoi taidepläjäyksen uuvuttamana.

Videoilla miehet kehuivat kilpaa toistensa Tom of Finland lippalakkeja. He panivat vuoronperään toinen toistansa paremmaksi.
- Niillä voi olla aamulla ruskeat avaruustikut, kuittasi kotkalainen narkkarivaimoni lähtiessämme helvettiin siitä kopista. Kotimatkalla löimme turpiin kaikkia homoilta vaikuttaneita miehiä ja naisia. Pääsimme näin ollen kotiin vasta kolmen vuoden kuluttua, koska emme rikoksenuusijoina enää selvinneet lyhennetyllä tuomiolla.

Saatuamme mainetta maanpakoon ajettuina toisinajattelijoina Suomen hallitus julkaisi tiedotteen, jossa kiisti olleensa missään tekemisissä meidän kanssamme, mutta vaati kuitenkin meitä maksamaan takaisin huijaamamme sosiaaliavustukset. Konsulinkyyti odottaa, hallitus uhaksi ja päätti hyökätä Neuvostoliittoon, koska sillä oli tärkeämmän tekemisen lomassa jäänyt huomaamatta sen hajoaminen. YK myönsi hallituksen jäsenille palkinnoksi eläkkeen, jolla koko porukka lähti hummailemaan ympäri maailmaa.
- Oma asiansa. Ei haittaa mitään, eikä ketään. Pääasia että menivät, kuittasi kotkalainen narkkarivaimoni tapahtuneen.

Keskityimme aikamme kuluksi sienten keräämiseen. Siinä sivussa keksimme hyvinvointivaltion, mutta koska meno meni ideointimme jatkuessa mahdottomaksi, pistimme sen pikaisesti konkkaan. Siitä se vasta näin sienimiesten termein sanottuna soppa syntyikin.

Kotkalainen narkkarivaimoni meni huumepsykoosiin. Lähetin hänet valkoisen hevosensa selässä hullujenhuoneelle. Mutta häntä ei suostuttu ottamaan vastaan. Kotimatkalla häneltä oli hevonen varastettu ja kulman äijät raiskanneet hänet joukolla. Hänellä oli kourassaan lappu psykiatrian poliklinikalta: ”Ei me aleta tämä kanssa millekään. Se on ihan päästään puhki. Eikä me niin hulluja olla, että alkaisimme asuttamaan täällä valkoisia hevosia.”

Lähetimme Suomen huumepoliisille sähkösanoman: ”Olemme käyttäneet loppuun kaikki suur-Amsterdamin huumeet. Lähettäkää lisää tai palaamme iltakoneella ja pistämme paikat remonttiin. Lisäksi paljastamme kansainväliselle lehdistölle totuuden Stakesin pääjohtajan huumetöppäilyistä äijänsä kanssa, joka myy harrastuksekseen lehtiä Helsingin rautatieasemalla kuvitellen olevansa kansanedustaja.” Naimme digistaililla pakettia odotellessamme Paradiso klubin tuulikaapissa. Kotkalaisen narkkarivaimoni pää alkoi pehmetä:
- Haluaisin itselleni romanttisen rakastajan

Sen jälkeen hän käski minun pumpata kovempaa. Kun vedin jättimäisen satsin anuspalloja hänen peräaukostaan, metelistä päätellen hänellä meni ihan kivasti ilman romanttista rakastajaakin.
Kotkalainen narkkarivaimoni perusti lentävän pizzerian lähtien myymään pizzaa ulkoavaruuteen. Se ei kuitenkaan mennyt kaupaksi. Palattuaan luukkuumme hän totesi:
- Mistä vitusta olisin voinut tietää, että siellä päin liikkuu trasteverelainen pizzataksi?

Homomonumentilta suuntasimme lähistöllä sijainneeseen Anne Frankin kotitaloon, mutta koska hän ei ollut kotona vahtimestarit eivät päästäneet meitä sisään. Viereisellä sillalla meinasimme jäädä rullatuolin alle. Rullatuolin matkustaja sadatteli pettyneenä täpärää pelastumistamme. Menimme lähimpään kapakkaan juomaan geneveriä. Vietimme loppuelämämme alkoholisteina, mutta emme muista siitä mitään.

Toivuttuaan aivovauriostaan kotkalainen narkkarivaimoni jatkoi resuamistaan. Masentuneet lääkärit joutuivat tunnustamaan, että toipuminen ei ollut sujunut odotusten mukaan. Hänet puettiin välittömästi takaisin pakkopaitaan. Koska hänellä oli kovasti asiaa, eivätkä lääkärit jaksaneet kuunnella, pantiin hänelle lisäksi suukapula. Sekin oli hänestä groovia meininkiä. Kun hänet vapautettiin asusteistaan puolen vuoden kuluttua, ei hän muistanut mitään muuta kuin että oli ratkaissut jossain välissä da Vinci koodin arvoituksen. Poiostuessaan hourulasta kotkalainen narkkarivaimoni totesi tympääntyneenä:
- Tämä on ihan yliarvostettu paikka. Venice Beachilla on paljon parempi meininki!

Toipumisensa jälkeen kotkalainen narkkarivaimoni esitteli minulle Amsterdamin kuuluisimman kauppakadun. Se oli kiva paikka, varsinkin kun emme nähneet sillä yhtään kauppaa. En kuitenkaan raaskinut mainita asiasta shoppaamisen makuun päässeelle vaimolleni. Myöhemmin hän väitti nähneensä yhdessä kaupaksi epäilemässään luukussa rantapallon.

Jos olette aikeissa mennä naimisiin, kehotan harkitsemaan ainakin vielä muutaman kerran.

Seuraavaksi matkustimme Kabuliin. Joku partajeesus uhaksi meitä rynnäkkökiväärillä väittäen paikan olevan sotatilassa.
- Ei se ainakaan meidän vikamme ole, totesi kotkalainen narkkarivaimoni lähtien jatkamaan shoppailuaan. Hän väitti nähneensä yhdessä kaupaksi epäilemässään luukussa rantapallon. Palattuamme Damiin tajusin kauneuden olevan aikansa elänyttä. Sijoitin välittömästi vaimoni perinnöstä pihistämäni fyrkat kaikkeen rumaan. Saatuaan vihiä asiasta kotkalainen narkkarivaimoni teki minusta rumaa jälkeä.. Päästessäni kuuden viikon kuluttua teholta olin yhä vakuuttuneempi sijoitukseni pitkäntähtäimen kannattavuudesta.

Vedettyäni salaa kaikki huumeet vaadin kotkalaista narkkarivaimoani hankkimaan ajanvietteekseni Full Tilt flipperin. Sitä ei kuitenkaan löytynyt kaupungista. Palatessaan hän oli kuitenkin saanut Damin hämäräbisneksen järkkäreiltä lupauksen, että jos en tinkisi vaatimuksestani hakkaisivat he minut ilmaiseksi kuoliaaksi.

Aiemmin eläintensuojeluaktiivina mainetta niittänyt kotkalainen narkkarivaimoni pahoinpiteli minut alkajaisiksi maastokengistään irrottamallaan telaketjulla, kun kerroin huvikseni syöneeni perheen kissat.

Kuoltuani jätin jättiomaisuuteni kotkalaiselle narkkarivaimolleni. Hän pani rahat sileäksi sekopääkamujensa kanssa viikossa. Keräämällään kolehdilla he lähettivät minulle sähkösanoman:
- Rahat on loppu. Mitä tehdään?
Lähetin 20 euroa todeten:
- Jatketaan samaan malliin.

Toivoin saavani levätä kaikessa rauhassa vaiherikkaan elämäni rasituksistaainakin muutaman tunnin. Puhelin soi tunnin ja vartin kuluttua. Käskin Luojaa korjaamaan puhelimet helvettiin luomistyöstään. Muuten kaikki on reilassa, mietin näitä kuolleena syntyneitä ajatuksia.

Kun vaimoni tuli vanhaksi, vein hänet Amsterdamin seksimuseoon. Tarjosin häntä tosin ensin hamppumuseolle, mutta heillä oli jo ennestäänkin kaikki paikat täynnä kotkalaisia narkkarivaimoja. Se oli heidän kannaltaan vikatikki, sillä sanan kiiriessä jono kiersi seksimuseon korttelin ympäri aamusta iltaan. Meistä tuli rikkaita. Saatoin kuolla kotkalaisen narkkarivaimon tulevaisuudesta huolehtimatta toisen kerran. Haudalleni Pére-Lachaiselle kotkalainen narkkarivaimoni rakennutti kopion elämämme köyhän alkuvaiheen sieniravintolasta, jolla oli A-oikeudet. Samanlainen pömpeli nousi myös Venetsian San Michelen saarelle talvihaudakseni kuuluisien taidejätkien leposijojen viereen. Vaikka kotkalaisella narkkarivaimolla nousi hautaamiseni suhteen kusi hattuun annoin asian olla ja suljin silmäni. Minulla oli ikuisuus aikaa miettiä uusia bisnestoimia joihin tarttua kun maaiimankaikkeus olisi kasaan romahatmisensa jälkeen alkanut uuden kasvamisen ja oltaisiin tultu takaisin siihen pisteeseen kun Amsterdamin aamukone Helsingistä laskeutui Schipholille tammikuussa 1993. Hoideltuaan minut pysyvästi helvettiin sotkemasta systeemejään Kotkalainen narkkarivaimoni matkusti välittömästi hörhökavereineen remulomalle Lesbian Islandsille. Laukkuja kantoi tohtori Pertti Arajärvi ja viulut maksoi Suomen veronmaksajien keskusliitto. Vaimoni sekoiluista kantautuneista huhuistapäätelleen saarilla olivat meneillään kohtalaisen mukavat kemut. Pistin lisää morfiinia hänen suoneensa ja poistuin olohuoneeseen surffailemaan jättiscreenille heijastamillani aivoillani.



20

Muisteltuani sekalaisisa aikojamme olisin halunnut palata noihin psykedeelisiin hetkiin. Vaikka kuinka yritän kokemastani ja lukemastani muka viisastuneena olla rakastumatta muistoihini, en silti päässyt niistä irti. Sen siitä saa kun elää liian pitkään. Kun palasimme Suomeen panimme välit poikki ja Ulrike meni naimisiin elatuksensa ja kauan sitten hukanneen mielenrauhansa löytääkseen rakennusfirmaa pyörittäneen tehotalousinsinöörin kanssa ja muutti rivariin Etelä-Haagaan. Mutta tässä sitä taas mennään, tuumin lähtiessäni sovittuun tapaamiseen Stejlikin modernin taiteen museoon. Sen sijaitsi tilapäisissä tiloissa sataman tuntumassa. Näin ollen se oli sopivan syrjässä. Katselin aikani taidetta. Mieleeni jäi vain mukava video, johon oli koottu kaikki roisit filmille tallennetut lento-onnettomuudet. Iloisen musiikin tahdissa koneet räjähtelivät ja laskut menivät pitkiksi päätyen kiitoradan takaiseen metsikköön. Koneen räjähtäessä ja tulipallon noustessa hidastettuna ilmaan kaikki audotorion kertyneet katsojat räjähtivät nauruun kerta toisensa jälkeen. Tyhmät ihmiset nauttivat toisten tyhmien ihmisten kuumasta ja koomisesta elämän päättymisestä. Kuvasin videokamerallani ihmisten kasvoja heidän nauraessaan kippurassa lento-onnettomuuksien uhreille.

Sen jälkeen kävelin museon kahvilaan, josta avautuivat loistavat näköalat Amsterdamiin ja sen satamaan. Pian viereeni tuli tumma pukuinen mies. Hän nyökkäsi ja alkoi kuiskailla broken englishillään:

- Tässä ovat loput levykkeet. Sergei haluaa vielä varmistaa, että kaikki on tullut sinulle selväksi. Emme halua sotkea sinua mihinkään kuvioon, josta joku ulkopuolinen voisi olla kiinnostunut. On parempi kun et tiedä missä systeemissä olet mukana. Se on sinun henkivakuutuksesi. Muuten meillä ei ehkä olisi varaa jättää sinua henkiin. Olemme kiitollisia, että yhteistyökykysi on käsittääksemme ensiluokkaista. Se tullaan vielä palkitsemaan, mies sanoi ja pani eteeni ruskean kirjekuoren.
- Homma hallinnassa. Ottakaa iiisisti. Mä en edes osaa edes laulaa väittävät Pöksymäen baarissa majaa pitävät Helvetin enkelit, totesin pannen kuoren taskuuni.

Tällaisia ”Epäillyt” leffassa nasevasti kuvattuaKaiser Soza-problematiikkaa esitetään naama pokkana päivittäin maailman oikeussaleissa, joten en jaksanut miettiä Sergein syvintä olemusta. Ehkä hän oli olemassa, ehkä ei. Vähän samanlaista massiivista prblematiikkaa kuin Jumalaan kohdistuvat laajat jaarittelevat spekulaatiot. Jotkut uskovat tosissaan, jotkut varmuuden vuoksi, jotkut tietävät jutun humpuukiksi mutta ovat oppineet pitämään suunsa supussa.

Illalla katselin limaisia huoratyttöjä Punaisten lyhtyjen korttelin ikkunoissa. Olin vireessä koska en ollut sotkenut kasviksia ja viinaa, joten pistäydyin tekemässä intiimiä tuttavuutta parin surinamilaisen mustan pimun kanssa, sillä halusin muistella miten heikkona olin aikaisemmin mustan tussun perään. Koneisiin jotka pumppaavat eläimen raivolla sinusta viimeisenkin tipan ja nuolevat vielä jälkiruoaksi kullisi puhtaaksi. Mutta se oli surutonta nuoruusaikaa, josta ei ole kuin muistot jäljellä jouduin toteamaan jyystäessäni ämmiä mekaanisesti kuin koiran ja moottorisahan geenimanipulaatiolla yhteyttämällä aikaan saatu kyborgi.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Going to the Go-Go

koska en saa selkäpatin vuoksi nostella puntteja vedin salilla hirmuiset aerobiset treenit; 80 min. soutua täydellä vastuksella ja cross trainerilla 75 min. 9/12 vastuksella. eikä tuntunut missään, joten kai mä maratonin vetäisin tosta vaan kylmiltään. kunto on taas asteen kovempi kuin keväällä, joten jotakin olen kaiketi tehnyt oikein. nyrkkeilyn tuomat sykehuiput tekevät myös hyvää pannen veret kiertämään.

selän haava ei vaivannut, mutta täytynee panna sitä antibioottista voidetta illalla, ja syödä tarpeen vaatiessa antibioottikuuri, jonka jo hain apoteekista.

salin saunassa oli uusi siivoojaneekeriukko; hän vislasi palkeet paukkuen marseljeeesia ja lauloi jotakin afrikkalaista mörinää niin ikään täyttä soittoa. me protestanttisen etiiikan vaalijat toivotimme hänelle saman tien uutta uraa musabisneksessä, jos ei laulut ala pian olla lauletut.

ja saatanan komea päivä alkaa synketä heti kun koiran kaa ulos lähteminen lähestyy.

taidan tankata sitruunakanaa.

sepe ja roope

--
http://www.youtube.com/user/CloverTV